tiistaina, lokakuuta 08, 2013

Valloittava poliittinen rakkauskomedia * * * * *

Laura Birn. Kuva: Ossi Kajas

















Ja vielä täytyy muistaa viime perjantaina teattereihin ilmestynyt Taru Mäkelän Mieletön elokuu, joka on komedia mahdottomasta rakkaudesta. Mäkelältä on lupa odottaa vaikka kuinka revistelevää komedia, sillä kohta kahden vuoden takainen Varasto oli lähes täysosuma. Eivätkä odotukset pettäneet. Eivät todellakaan. Tässähän mestarillinen suomalainen uutuuselokuva vuosiin.
Mieletön elokuu on poliittinen rakkauskomedia. Taru Mäkelä ja käsikirjoittaja Raija Talvio ovat sijoittaneet tapahtumat vuoteen 1962, jolloin Helsingissä järjestettiin rauhan ja ystävyyden nuorisofestivaali. Se kokosi osanottajia niin idän kuin lännen ideologisista leireistä. Muistettakoon, että tuolloin eletttiin vaarallisia aikoja maailmassa. Berliinin muuri oli rakennettu, Kuuban kriisi uhkasi ja USA:n presidentti Kennedy oli varpaisillaan. On sanottu, että Kolmas maailmansota oli todella lähellä. Kuitenkin asiat saatiin ratkaistua rauhanomaisella tavalla USA: n ja Neuvostoliiton välillä.
Mielettömässä elokuussa on sekä kansainvälisiä juonikuvioita kuin romanttista rakkautta kylmän sodan puristuksessa. Kati Outinen esittää avian loistavasti ja hauskasti töölöläistä hattukauppiasta ja selvännnäkijää Elsa Ahoa, joka kohtaa festivaaleilla entisen heilansa, tshekkimuusikko Janin (Miroslav Etzler). Jan soittaa saksofonia tshekkiyhtyeessä. Yhtyettä on määrätty valvomaan puoluepampun poika Adam (Krystof Hadek).
Nuoruutta komediassa edustaa hattukauppiaan oppilas Minni (Elena Leeve), joka on sukua Elsa Aholle. Laura Birn näyttelee Minnin läheistä ystävätärtä, joka samastuu juuri kuolleeseen Marilyniin. Birnillä on aivan herkullisia pyörähdyksiä ja tanssiaskeleita. Aivan mainio hahmo on Esko Salmisen esittämä poliisimestari, jolle on varattu meheviä koomisia kiemuroita. Niin rakkauden kaipuussa kuin poliisilaitoksella. Minni kohtaa festivaaleilla tämän puoluepampun pojan, joten rakkautta on sielläkin ilmassa. Saa sitten nähdä, mihin kolmen suomalaisen henkilön – hattukauppias Elsa, Minni ja poliisimestari - rakkauden herkät kaipaukset lopulta johtavat.
Taru Mäkelän elokuva on kunnianhimoinen yritys sovittaa henkilösuhteita ja koomisia karuselleja kiinnostavaan ajankohtaan. Ajankuvaa on luotu hyvillä kaupunkivälähdyksillä ja puvustuksella. Mäkelä on siinä oikeassa, että valtalehdistö yritti ”unohtaa” koko nuorisofestivaalin. Aivan kokonaan festivaalia ei sentää jätetty unohduksiin tiedostusvälineissä. Faktat ovat kunnossa, ja Juri Gagarinin vierailu tai Lee Harvey Oswaldin näyttäytyminen Helsingissä tuovat mainioita viitteitä tarinaan. Venäläinen runoilija Jevtushenkon pateettinen lausuntaesitys on huippu. Kekkonenkin nähdään autossa. Twist ja Mario Rungin ”Tipitii” hellyttävät. Ja Radio Luxemburgin osuus nuorten englanninkielen oppimisessa on hyvä lisäys. Myös musiikki toimii, ja lukuisten tshekkiläisten näyttelijöiden ja työryhmän panos on korkeaa kansainvälistä luokkaa. Samoin kuvaaja Jouko Seppälän uskomattoman elävä kameratyö
Mieletön elokuu on poikkeuksellinen suomalainen elokuva, jossa näkyy elokuvasuvun tyttären ja filmifriikin Taru Mäkelän tietoisuus 1960-luvun amerikkalaisista ja ranskalaisista elokuvista. Kummeja voisivat olla Blake Edwardsin Aamiainen Tiffanylla ja Jacques Demyn musiikkipitoinen Cherbourgin sateenvarjot. Raija Talvion käsikirjoitus on erinomaista luokkaa, hyvä pohja Mäkelän joustavalle ja kiinteälle ohjaukselle. Eikä elokuvassa ilmene mitään kaunaa tai jälkiviisautta, vaan etenkin tuon vuoden 1962 ajan kokenut katsojat tuntee olevansa ikään kuin mukana elokuisessa Helsingissä.
Tiedämme, että Mäkelä oli elokuvansa tapahtuma-aikana vasta kolme vuotias. Hän on kertonut, että tiettyjä asioita ja tapahtumia jäi lapsen alitajuntaan. Ihailtavaa on Mäkelän henkilöohjauksen varmuus – teatterissa ja radiokuunnelmissa ohjaaminen on luonut tälle ilmeisen hyvän pohjan. En haluaisi sanoa tätä, mutta kyllähän Kati Outinen on herkullisessa roolissa ”vapauduttuaan” Aki Kaurismäen elokuvien painolastista. Ja Elene Leeve melkein varastaa koko komedian itselleen. Huikea suoritus.
Saan puhua syksyn yllätyksellisemmästä kotimaisesta uutuudesta. Ja pakahduttavasta. Johtopäätökset ovat optimistisia: elä tässä hetkessä ja usko rakkauden voimaan. Rakkaus kaataa lopulta ideologiset raja-aidat.
 

Ajankohtainen kommentti

R&A – festivaalinen taiteellinen johtaja Pekka Lanerva on todennut oikeutetusti, että teattereiden digitointi ei tuonut Suomeen juuri lisää valikoimaa. Toivottavasti festivaalilta normaaliohjelmistoon pääsevät uutuudet herättävät hyvän elokuvan ystävät. Niitä on kuitenkin tulossa teattereihin.
Yhdysvalloista on kuultu, että amerikkalaiseen kulttuuriin ja elämänmuotoon vuosikymmeniä olennaisena kuuluneet Drive -in -elokuvateatterit, joihin voi ajaa autolla katsomaan ison valkokankaan ihmeitä, ovat suurissa vaikeuksissa. Digitointi on menossa Yhdysvalloissakin, mutta monet Drive- in -teattereiden omistajat joutuvat panemaan lapun lippuluukulle. Digitointi maksaa miljoonia, ja siihen monellakaan yrittäjälle ei ole varaa.

P.S. Tulevien kotimaisten elokuvien trailerit pyörivät Mielettömän elokuun edellä Kino-Palatsin ykkössalissa. Vain Tom Hanks -elokuva pääsi niiden joukkoon. Tämä osoittaa, että usko suomalaiseen elokuvaan myös lippukassoilla on vahva. Mainoselokuvista fantastisen hyvä, raikas ja tyylikäs oli Valion PLUS-Maidon ympärille rakennettu jääkiekkkopojan unitarina, johon ilmestyy itse Teemu Selänne. Kiekko kolisee pojan kotikadulla, joka on jäässä. Ja esimerkiksi valmentajana Saksassa loistava jalkapalloikoni Sami Hyypiäkin tervehtii poikaa.
En ole nähnyt pitkään aikaan näin korkealaatuista mainoselokuvaa.

Ei kommentteja: