Valloittava dokumentti Kuningas Litmasesta * * * *

FS-Film Oy

Mika Kaurismäen Marianna Films on viime vuosina tuottanut kiinnostavien fiktioelokuvien lisäksi myös dokumentteja. Musiikkimaailma ja suuren yleisön taiteilijat ovat kiinnostaneet Kaurismäkeä. Tästä erinomainen esimerkki oli parin vuoden takainen Vesku-dokumentti, joka peilasi monilta suunnilta näyttelijä ja laulaja Vesa-Matti Loirin pitkää uraa ja elämän koukeroisia polkuja. Loirin haastattelujen lisäksi dokumenttiin lisättiin niin läheisten kuin työtovereiden todistajanlausuntoja. Dokumenttifilmin ansiona oli karhea avoimuus.
Mika Kaurismäki on tuottanut dokumenttielokuvan Kuningas Litmanen, joka kertoo jalkapallokenttien taiteilijasta, Suomen kaikkien aikojen parhaasta jalkapalloilijasta. Kaurismäki on käsikirjoittanut elokuvan yhdessä ohjaaja Arto Koskisen kanssa. Tahvo Hirvonen vastaa viime helmi-huhtikuussa tehdyn nykymateriaalin loistavasta kuvauksesta.
Dokumenttiin on löydetty hienoja otteluvälähdyksiä ja Litmasen uran kehitystä valaisevia pätkiä erityisesti Ylen arkistosta. Kuten Vesku-dokumentissa myös Kuningas Litmasessa itse kohdehenkilö pysyy koko ajan visusti pääosassa. Vesa-Matti Loirin puheissa ja kasvoissa näkyi rankankin elämän kipeys. Litmasesta huokuu vastapainoksi tyylikäs ja hillitty esiintymisen keveys. Dokumentista paistaa Litmasen älykäs huumori ja halu kertoa suorasti myös uran hankalista loukkaantumishetkistä.
=======================================================================================
Kuningas Litmanen on lopullinen todistus suomalaisen jalkapalloilijan maailmanluokan tasosta. Syyskuisessa Palloliiton Respect-ottelussa näimme, miten 41-vuotias "Litti" on edelleen siinä kunnossa, että pärjäisi muita päätä pitemmällä kotoisessa Veikkausliigassa. Nyt kun polvikin on kuntoutettu.
Toisaalta dokumentti näyttää asiaan vihkiytyneelle kuin kertauksena Jari Litmasen uran suuret hetket, etenkin tuon Amsterdamin Ajaxin loistovuodet 1990-luvun puolivälin aikoihin. Tuskin on liioittelua sanoa, että vihreän veran taituri oli pelaajana maalman viiden parhaan jalkapalloilijan joukossa. Ja niitä maaleja syntyi. Valitettavasti Jobin posti jatkuvista loukkaantumisista himmensi uraa.
Kuningas Litmasessa on myös herkkiä hetkiä - kuten Jarin kertomus tärkeän serkkunsa kuolemasta tai kahdenkymmenen vuoden aikaisen tukijan ja neuvojan Heikki Marttisen poismenosta. Mukaan on saatu kaunista hautajaiskuvaa. Litmanen kantaa rakkaan ystävänsä arkkua. Tulee mieleen Mikko Niskasen Syksyllä on kaikki toisin -elokuvan (1977) hautuumaakohtaus.
Dokumenttiin on valittu myös lukuisia välähdyksiä Suomen A-jalkapallomaajoukkueen hienoista voitoista ja katkerista tappioista. Asioista vähemmän tietävälle dokumentti on tahdon voiman ylistyslaulu. Uskoisin sen antavan uskoa jalkapallosta vähemmän välittäville henkilöille, jotka tuskailevat oman elämänsä vaikeuksien kanssa. Niin, ja juniorivalmentajille muutamat dokumentin näytöt Litmasen tavasta harjoitella potkuteniikkaa voivat olla oppimisen lähde.
Dokumentii esittää selvästi, että seuran treenien jälkeinen oma harjoittelu saattaa tehdä mestarin. Lapsuuden jatkuva pihapalloilu on elinehto, josa haluaa ammattilaiseksi ulkomaan kentille. Eikä geeniperintöäkään unohdeta, sillä Jarin isä oli maajoukkuetason jalkapallolilija Olavi Litmanen. Olavin taiturimaista työskentelyä sain seurata 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa niin Lahden legendaarisessa Kisapuistossa kuin Olympiastadionilla.
Täytyy myös onnitella tekijöitä vierailuista Jarin kanssa kuuluisilla stadioneilla Amsterdamissa, Barcelonassa ja Liverpoolissa. Näistä pelimuistoista Jarilla on paljon kerrottavaa. Myös dokumentin ulkolaisten haastateltavien kirjo on laaja - aina Ajaxin 1990-luvun valmentajasta Louis van Gaalista ja joukkueenjohtajasta David Endtistä nykyjalkapallon suureen nimeen, espanjalaiseen Xaviin ja uransa päättäneeseen maalivahti Edwin van Der Sariin. Niin, tietenkin kameran edessä puhuu vielä Litmasen pelikaveri ja ystävä Frank de Boer, Ajaxin nykyinen valmentaja, joka on tekemässä suomalaisesta Niklas Moisanderista joukkueen puolustuksen johtohahmoa. Jopa ruotsalainen, Malmön Rosengårdin lähiön kasvatti "Minä" Zlatan Ibrahimovic antaa tunnustuksen Jarille, joka auttoi ja tuki 19-vuotiaana Ajaxiin saapunutta keltanokkaa.
Suomalaisten haastateltavien puheet ovat huippuluokkaa, niin lapsuudenkaverista ja nykyisestä valmentajasta Tommi Kautosesta fysioterapeutti Jari-Pekka Keurulaiseen, huippumaailivahti Antti Niemeen ja siihen suureen toppariin Sami Hyypiään. Keurulainen toteaa kuin sivulauseessa, että Jarin jalka olisi pitänyt operoida jo Ajaxin aikana. Ja uskokaa tai älkää, niin pienenä anekdoottina dokumentissa mainitaan, miten Hollannissa sadoille syntyneille lapsille annettiin 1990-luvulla Jari-nimi - kuninkaan Ajax-loiston innoittamana.
=======================================================================================
Olisinko kaivannut jotain vielä mukaan? Vaikka dokumentti antaa lahtelaissyntyisen ja Lahden Reippaan kasvatin Jari Litmasen hienosta persoonasta, urasta ja jalkapallon salaisuuksista hyvän kuvan, niin olisiko voitu kysyä urheilun ulkopuolisistakin asioista? Mitä Jari ajattelee suomalaisen ja hollantilaisen yhteiskunnan eroista tai samankaltaisuuksista? Ehtikö käydä Amsterdamin aikana teatterissa? Entä elokuvat ja kirjat? Ehkä yksityiselämääkin olisi voitu valottaa hiukan enemmän.
Voi olla, että Jari Litmanen viisaana miehenä suojelee visusti yksityisyyttään, joten rakas jalkapallo jää dokumentin kantavaksi ääneksi ja vimmaksi, lumoksi ja hurmokseksi. Jos Vesa-Matti Loiri viettää parhaillaan filmitähden 50-vuotisjuhlia, niin Jari Litmasella alkaa ensimmäinen vuosi ensi perjantaina, kun Kuningas Litmanen liukuu Suomen valkokankaille. Tiedä, vaikka jatkoa seuraisi, niin vakuuttavasti hetkin itseironenkin Jari esiintyy kameran edessä.

 Ajankohtainen kommentti

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki on tavannut audiovisuaalisen alan toimijoita. Keskustelujen jälkeen Arhinmäki on linjannut alan tulevia kehityssuuntia. Lainaan keskustelujen jälkeen julkistettua paperia: Linjauksissa vahvistetaan audiovisuaalisen kulttuurin monipuolisuutta, uudistetaan tukijärjestelmää, korostetaan toimivaa ja av-kulttuuria tukevaa sääntelykehystä ja tekijänoikeuspolitiikka sekä kulttuuriperinnön, mediakasvatuksen, tutkimuksen, koulutuksen yhteiskunnallista merkitystä sekä alaan liittyvän tietopohjan tärkeyttä.
Linjauksia on 30, joista seitsemän on uusia avauksia, loput vahvistavat nykyisiä, käynnissä olevia toimenpiteitä tai tuovat niihin uusia ulottuvuuksia. Ministeri Arhinmäen mukaan linjauksien tavoitteena on luoda mahdollisimman hyvät olosuhteet audiovisuaalisen alan tekijöille ja alaa tukevalle kulttuuritoiminnalle.
Muuan uusi asia on nk. kannustinjärjestelmän tuominen Suomeen. Arhinmäki toteaa, että linjaukset pohjautuvat hallitusohjelmaan ja niissä on otettu huomioon digitaalisen teknologian av-alalle tuomat uudet haasteet. Linjauksissa painotetaan sisältöjen tuottamista ja levittämisen strategioita, kulttuuriyrittäjyyttä, työpaikkojen syntymistä ja lastenkulttuurin vahvistamista.
Ministeri uskoo Yle-veron parantavan av-alan riiippumattomien tuotantoyhtiöiden toimintaa. Kaupallisia toimijoita vaaditaan mukaan kehitystyöhön. Mediakasvatusta painotetaan. Linjauksessa luetellaan myös audiovisuaalisen kulttuurialan kokonaiskenttä: Siihen kuuluvat elokuvat, televisio- ja radio-ohjelmat, digitaalisessa muodossa olevat pelit alustasta riippumatta, musiikkivideot ja videotaide, televisiomainokset, näiden kaikkien tuotanto, jakelu ja kaikenlainen esittäminen, audiovisuaalisen kulttuuriperinnön säilyttäminen, koulutus ja tutkimus. Audiovisuaalisia sisältöjä yhdistetään myös muihin taiteenlajeihin, kuten mediataiteeseen, verkkotaiteeseen tai teatteriesityksiin. Linjaukset ovat tuttuja, aika ympäripyöreitä. Mitään todella konkreettista ei niistä löydy. Missä on esimerkiksi elokuvakullttuurin säilymisen kannalta tärkeä kunnallisen esitystoiminnan uusi avaaminen ja Suomen elokuvasäätiön roolin tarkistaminen. Entä Helsingin Lasipalatsin kunnianarvoisan Bio Rex -elokuvateatterin ottaminen julkisen tuen piiriin, jotta laatuelokuvan esitystoiminta turvattaisiin ja tyhjillään oleva elokuvasali saisi eloa. Tämä olisi edes jonkinlainen konkreettinen toimenpide. Musiikkitalon jälkeen voisi olla elokuvan vuoro. Ehkä tarkennuksia on tulossa.
Valitettavaa on, että Paavo Arhinmäen linjauksista ei ole keskusteltu juuri yhtään. Uutisointikin on ollut laimeaa.